Käyttäjän OSKLry blogi

Västra Nylands Aktiesparare fyllde 10 år i år och firade detta storslaget med ett verkligt högklassigt festseminarium i Ekenäs lördagen den 5.5.2012. Som föredragshållare hade föreningen förmånen att få höra chefsekonom Reijo Heiskanen, OP-Pohjola gruppen, författare och placerare Kim Lindström tillsammans med sin son Tom, europarlamentariker Calle Haglund, samt verkställande direktörerna för Konecranes Abp, Pekka Lundmark och Aktia Abp, Jussi Laitinen. Tillsammans målade de upp en mycket verklighetstrogen bild av situationen i Europa.

Reijo Heiskanen beskrev på ett enkelt sätt marknaden som på många sätt är orolig och där det inom en nära framtid finns många saker som gör att placerarna kan få skrämselhicka. Framförallt handlade det om regleringen på finansmarknaden samt PIIGS ländernas situation. Heiskanen såg den närmaste framtiden som mycket grådaskig med inga direkta ljuspunkter på kommande, men heller ingen krasch. Mycket talande är Heiskanens bedömning att marknadsräntorna sannolikt kommer att hållas på den här nivån eller lägre ännu i två år. Då räntan återspeglar tillväxten är detta ett sådant budskap som knappast någon jublar över.

Nokian toimitusjohtaja Steven Elop aloitti oman yrityksen tuotteiden haukkumisen vertaamalla Nokiaa palavaan öljynporauslauttaan, jolta mereen hyppääminen olisi ainoa varma tapa pelastautua. Olisipa Nokian osakkeenomistajakin kuunnellut toimitusjohtajan varoituksia ja hankkiutunut eroon Nokian osakkeista luettuaan toimitusjohtajan viestin henkilökunnalle. Olisi monta murhetta jäänyt yhtiön osakkeiden kanssa kokematta. Nokian viime viikolla julkistamasta ensimmäisen neljännesvuoden osavuosikatsauksesta ei nimittäin mitään positiivista ollut löydettävissä. Aikaisemman ylivoimaisen markkinajohtajan sekä markkinaosuus että tulos laskevat sellaista vauhtia, joka hakee vertaistaan koko taloushistoriassa. Eipä olekaan ihme, että Steven Elop on ehdolla vuoden huonoimpien yritysjohtajien joukkoon.

Olen ollut järjestämässä jo kahdenkymmenen vuoden ajan Osakesäästäjien sijoitusseminaareja. Viimeisin pidettiin reilu viikko sitten. Itselleni nämä seminaarit ovat tuottaneet parasta mahdollista informaatiota siitä, miltä tilanne arvopaperimarkkinoilla näyttää. Kun kokeneet riippumattomat sijoittajat kertovat, mitä he ovat viime aikoina tehneet omilla rahoillaan, voi meistä kukin vetää johtopäätökset, kuinka kannattaisi toimia omien säästöjen kanssa. Tällä kertaa kukaan kokeneista sijoittajista ei ollut myynyt omistuksiaan, vaan olivat olleet jo viime vuoden syksystä lähtien ostolaidalla. Jälkeenpäin tarkasteltuna ostot ainakin puolen vuoden tähtäimellä ovat osuneet kohdalleen.

Suomen rahoitusmarkkinat ovat reuna-alue, josta poistutaan ensimmäisinä, kun käyrät kääntyvät alaspäin. Myös lasku on keskimäärin suurempaa kuin maailman johtavissa pörsseissä. Kun sitten noustaan, nousu on miltei aina ollut voimakkaampaa kuin maailman johtavissa pörsseissä. Tämä sama kaava on jälleen toistumassa. Kotipörssimme on noussut alkuvuoden aikana keskimääräistä maailmanindeksiä nopeammin.

Den här frågan har jag ställt mig och idag presenterade jag mina idéer kring detta på Aktiespararnas traditionella placeringskryssning till Tallinn. Eftersom dividender är en helig ko för aktiespararen var jag osäker på om jag skulle ens komma levande från seminariet, men underligt nog var publiken lyhörd och fick sig en tankeställare. ingen tog initiativ till att kasta mig överbord... Jag hade flera teser som gör att dividender medför problem för småspararen. Här presenterar jag några som jag finner intressanta.

1. Lägre dividendyield har lett till bättre kursuppgång.
Jag analyserade S&P 500 under tiden 1881-2011. Från 1881 till mitten av 1950-talet höll sig dividendyielden mycket hög, i medeltal 5,3%. Utdelningsgraden var i regel över 70%. Kurserna steg inte under denna period nämnvärt, men då vändningen kom i mitten av 1950-talet då dividendyielden började falla till dagens 1,9% nivå och då utdelningsgraden sjunkit till dagens 23% (dessutom trendmässigt!) började kurserna stiga kraftigt. Traditionellt sett har man uppfattat god dividendbetalning med god tillväxt, men på basen av detta verkar det just tvärtom. Jag vet ej varför det blir så, men en tanke motivering 2.

Lähes kaikki pörssiyhtiöt ovat julkistaneet viime vuoden tuloksensa. Nyt voidaan nähdä, että osakkeet vuoden vaihteessa todella olivat niin halpoja, kuin miltä ne näyttivät. Sijoitusammattilaiset olivat diskontanneet osakkeiden hintoihin huomattavan tulosten laskun, mikä ei sitten toteutunutkaan. Lisäksi yritysten osingonjakoehdotukset osoittautuivat yllättävän korkeiksi. Olikin aivan luonnollista, että pörssikurssit reagoivat uutisiin nousemalla poikkeuksellisen vahvasti. Tammi-helmikuussa nousua on kertynyt saman verran kuin keskimäärin sitä kertyy parissa vuodessa. Hurjasta noususta huolimatta osakkeiden hinnat eivät vieläkään ole korkealla. Ne, jotka eivät nousuun vielä ole ehtineet, pääsevät järkevään hintaan vielä mukaan. Mahdolliset osakekurssien notkahdukset kannattaa hyödyntää.

Tammikuu lähti varsin vauhdikkaasti käyntiin Helsingin pörssissä. Ensimmäisen kahden viikon aikana nousu on ollut samaa luokkaa kuin keskimääräinen pitkän ajanjakson vuosinousu. Onkin alettu kysellä, joko nousu on ollut liian voimakas. Mielestäni ei ole syytä huolestua, koska vuoden vaihteen lähtötaso eri tunnusluvuilla mitattuna oli niin alhainen.

Nopeimmat tulosjulkistajat ovat jo kertoneet viime vuoden tuloksensa. Lähiviikkoina saamme lisää tulosjulkistuksia. Viime vuoden tulokset ja tämän kevään osingonjakoehdotukset kertovat, ovatko osakkeet olleet todella niin halpoja, kuin miltä ne ovat näyttäneet. Suuria negatiivisia yllätyksiä ei vielä ole nähty.  Kone jatkaa vahvana kuten ennenkin. Sen sijaan Wärtsilän tulos hieman notkahti, mikä välittömästi näkyi yhtiön pörssikurssissa. Nokian tulos aiheutti melkoisen ristiriidan. Kun tulos tuli julki, yhtiön pörssikurssi lähti jyrkkään nousuun, mutta palautui päivän lopuksi lähes lähtötasolleen. Moni seikka yhtiön tuloksessa aiheutti positiivisia tuntemuksia siitä, että pahin olisi jo takana, mutta epävarmuus yhtiön tulevaisuutta kohtaan on kuitenkin niin suuri viime vuosien lukuisten pettymysten vuoksi, että nousu on jo nyt hiipunut kokonaan.

Det är inte så ovanligt att man ibland lyckas klå index, det blir bara så när man har en portfölj som ser annorlunda ut än index. Alla placerares våta dröm är att klå index årligen, och gärna med god marginal, men tyvärr lyckas bara ett fåtal med det här. Vi vet alla vem som har lyckats bäst med det här, men någon ska ju alltid vara bäst.

Personligen brukar jag jämföra framgång i placerandet med att sjunga. De flesta kan sjunga åtminstone så att det duger. Någon är tondöv och kan stå över. Sedan har vi en liten grupp personer som kan förtjäna så pass mycket på att sjunga så att de kan leva på det, samma gäller placerarna.

Men inom sång har vi också de verkliga superstjärnorna som på riktigt blir rika på det med, och de är sist och slutligen rätt få. På samma sätt är det med placerarna. Ser man det hela som en pyramid minskar antalet placerare dramatiskt ju större avkastning som krävs. Det blir en låg pyramid, då Mr Buffet himself har en annualiserad avkastning på bara drygt 30% årligen. Men den procenten räcker till för att fördubbla portföljens värde på knappt tre år, och det är rätt häftigt då vi minns att han inledde sin placeringskarriär på 40-talet!

Pörssivuosi oli kaksijakoinen. Alkuvuodesta pörssikurssit nousivat ja näkymät olivat hyvät. Eurokriisiä ei vielä ollut nähtävissä. Kesän aikana eurokriisin myötä näkymät synkkenivät ja syksyllä alettiin jo elää kriisitunnelmissa. Lokakuussa saatiin tilapäistä helpotusta. Marraskuusta lähtien tilanne jälleen synkkeni. Pörssikurssit laskivat lähes yhtäjaksoisesti koko loppuvuoden, mitä nyt muutaman kerran nähtiin ”kuolleen kissan pomppuja”, jolloin kurssit äkisti ilman näkyvää syytä pomppasivat jatkaakseen sitten edelleen lasketteluaan. Vaikka osakkeet eri tunnusluvuilla mitattuna ovat halpoja, ne eivät vieläkään kelpaa kuin kokeneimmille sijoittajille.