Käyttäjän Norvestia blogi

Vieraileva kirjoittaja: Ninni Myllyoja

--

Ovatko miehet naisia parempia sijoittajia? Eivät ole. Silti naiset sijoittavat vähemmän ja heillä on vähemmän omaisuutta kuin miehillä. Yksi yleisin syy, jolla naiset huijaavat itseään, on sanoa, että he eivät osaa eivätkä jaksa sijoittaa. Jos on oppinut lukemaan ja laskemaan, osaa myös sijoittaa. Tärkein ihminen, johon raha-asioissa kannattaa luottaa, olet sinä itse.

”Millä tulet toimeen vanhempainvapaasi ajan?” on kysymys, jota hiekkalaatikolla istuskelevat mammat eivät toisiltaan kysele. Hiekkis-puheenaiheet saattavat olla hyvinkin henkilökohtaisia, mutta raha ei niihin kuulu.

”Isi tienaa, äiti tuhlaa” elää yhä yhtä vahvana yhteiskunnassamme kuin se tosiasia, että naiset tienaavat miehiä vähemmän. Kotona naiset vastaavat suurelta osin kodin hankinnoista, miehet perheen raha-asioista. On myös tutkittu juttu, että pojat saavat tyttöjä enemmän taskurahaa. Ja jo kesätöissä pojat tienaavat tyttöjä enemmän.

Miksi? Ehkä siksi, että naiset väittävät, että raha ei ole heille tärkeää.

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Säästäminen, sijoittaminen ja lainat koskettavat meitä kaikkia tavalla tai toisella. Jokainen työssäkäyvä suomalainen sijoittaa automaattisesti, ainakin palkasta pidätetyn työeläkkeensä verran. Lisäksi vähintäänkin asuntolaina tulee useimmille tutuksi jossain elämänvaiheessa. Rahan lainaaminen onkin lähes kaikille tuttua puuhaa. Velan suuren suosion johdosta julkisuuteen onkin noussut joukko ihmisiä, joita on kohdannut ylivelkaantuminen ja osalla myös luottotietojen menetys. Jos asiaa tulkitsee vain uutisoinnin valossa, niin ylivelkaantuminen, pikavipit ja maksuhäiriöt näyttävätkin olevan todellista ”koko kansan huvia”.  Kansalaisten velkaantumisella on myös tiukka sidos talouteen, sillä kuluttajien nopeassa velkaantumisessa piilee kansantaloudellinen riski, joka näkyy taantumien syvyydessä ja kestossa.

Vieraileva kirjoittaja: Mirko Hurmerinta

Istut pikaveneessä, jota tuntematon kapteeni ohjaa kauko-ohjaimen välityksellä – tietysti kohtuullista korvausta vastaan – rannalta käsin. Kapteeni on toki varoittanut mahdollisista karikoista sekä siitä, ettei historia ole tae veneen pinnalla pysymisestä. Pitkällä tähtäimellä vauhdin hurma ja idyllinen järvimaisema kuitenkin kompensoivat veneonnettomuuden riskiä.

Kuulostaako arveluttavalta? Niin minustakin. Silti hyvin suuri joukko suomalaisia piensijoittajia uskoo varansa rahastoyhtiöiden salkunhoitajien käsiin sen enempää heidän taustojaan tai sijoitusperiaatteitaan tuntematta. Uskallankin väittää, että suurimmalla osalla rahastosijoittajista ei ole hajuakaan kuka heidän varojansa hallinnoi.

Tämä on huolestuttavaa, sillä salkunhoitajan osaaminen (tuurilla höystettynä) on se, joka loppupelissä ratkaisee sijoituksen tulevan tuoton - ei TER-luvut eivätkä rahastovertailujen kouluarvosanat.

Kirjoitusvuorossa: Juha Mikkola

”Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa...tai paremminkin miljardia dollaria” sanoivat Kevin Systrom ja Mike Krieger sen jälkeen, kun Facebook osti heidän Instagram-nimisen yhtiönsä miljardilla dollarilla vain kaksi vuotta yhtiön perustamisesta! Instagram on Internet-palvelu, jossa asiakkaat voivat muokata kännykkäkuviaan ja jakaa niitä eri verkkopalveluissa.

Miten on mahdollista, että alle kaksi vuotta sitten perustetusta yrityksestä voidaan maksaa miljardi dollaria? Vastaavanlaisia esimerkkejä on useita ja lähes aina nämä liittyvät Internet-palveluihin. Suurta ihmetystä herätti myös uutinen reilun neljän vuoden takaa, kun Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ei suostunut myymään yhtiötään miljardilla dollarilla Yahoolle. Hän uskoi, että yhtiö tulee olemaan vielä huomattavasti arvokkaampi ja tämänhetkisten arvioiden mukaan yhtiötä ollaan listaamassa pörssiin 50-100 miljardin arvoisena. Onnea Zuckerbergille rohkeasta päätöksestä, moni muu olisi varmasti myynyt.

Psykologian perustietämyksestä on nykypäivän sijoittajalle arvaamatonta hyötyä. Kyky psykologiseen työskentelyyn tuntuu olevan myötäsyntyinen lahja.

Ihmismieli rakentuu pitkälti arkiajattelun varaan, joka on intuitiivista ja vaistonvaraista. Kuinka helppoa meidän onkaan mielestämme päätellä yksinkertaisten arvostuslukujen perusteella, onko osake halpa vai kallis. Arkiajattelu on evolutiivisesti vanhaa ja usein tiedostamatonta sekä automaattista. Se on pitänyt meidät hengissä kriisitilanteissa, koska arkiajattelu on helppoa ja nopeaa. Taitavat sijoittajat ja markkinakommentaattorit käyttävät toisten arkiajattelua hyväkseen muodostamalla mielleyhtymiä, joissa osakkeet esimerkiksi ovat kalliita. Syyksi usein ilmoitetaan jotkin yksittäiset tapahtumat, joilla ei todellisuudessa ole kohdeyritykselle suurta merkitystä.

Vaistonvaraisen ja nopean toiminnan ongelmana on, etteivät mielessä yhteenkytketyt syy-seuraussuhteet pidäkään paikkaansa. Sijoitusmaailman todelliset huuhaat perustuvat aina sijoittajien arkiajattelulle. Taitavat toimijat toki heittävät muutamia puolitieteellisiä ”tutkimuksia” markkinoinninsa tueksi.

Ammattilaisetkin ovat vain ihmisiä

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Tunnetun suomalaisen ajattelijan mukaan ”jälkiviisaus on viisauden lajeista kaikkein imelin”. Mitähän mahtaisi Havukka-ahon ajattelija pohtia eurojärjestelmän nykymenosta? Poliittisissa päätöksissä on se vika, että ne ovat poliittisia. Suomi oli etunenässä vaatimassa sijoittajien vastuuta eurojärjestelmän pelastamisessa. Se kuulosti todella hyvältä, mutta ei loppupeleissä tarkoittanut mitään. Muutamaa äänestäjää sillä ehkä höynäytettiin, mutta eurojärjestelmän pelastamisen kannalta siitä oli pelkästään vahinkoa.

Kirjoitusvuorossa Mika Huhtamäki

Yritysjohto on yksi merkittävimmistä sijoituksen tuottoon vaikuttavista tekijöistä. Hallituksen ja johdon kyvykkyys määrää pitkälti, miten yritys toimii markkinoilla ja miten sitä kehitetään. Hallituksen ja toimivan johdon päävastuulla ovat niin yrityksen kannattavuus ja sijoittajien tuotot kuin työntekijöiden työpaikat ja yrityksen maine. Sijoituspäätöstä tehtäessä johdon kyvykkyyden arviointi on kuitenkin yksi vaikeimpia tehtäviä, vaikkakin jälkikäteen virheet on helppo nähdä. Johdon arviointiin kokemus lienee käytännössä paras opettaja ja viimeaikaiset tapahtumat markkinoilla ovat tarjoilleet tästä hyviä oppitunteja.

Kirjoitusvuorossa: Petre Pomell

Sijoitusblogeja on viime vuosina syntynyt kuin sieniä sateella. Vaihtoehtoja löytyy ja kuhina käy kuin keväisen autokaupan takapihalla. Miten sijoittajan tulisi blogikatrasta lähestyä?

Suomesta löytyy jo reilu tusina vakavasti otettavaa sijoitusblogia. Blogeja luetaan kävijämääräisesti todella paljon, mutta luotettavina niitä ei pidetä. Ei ainakaan, jos uskomme Norvestian tekemää sijoitusbarometria.

Meillä on ongelma. Blogeja siis luetaan ja vaikutteita otetaan (ei kai niitä muuten luettaisi), mutta luotettavina niitä ei pidetä. Hmmm.

Vuosikausia ja satoja blogitekstejä kirjoittaneena olen nähnyt kiinnostuksen räjähtävän katon läpi. Aivan alussa oli vain Arvopaperin AP- Areena, joka muuten uudistuu lähiaikoina. Suurista tekijöistä sitä seurasivat Kauppalehden ja Taloussanomien uutiskommentoinnit ja keskustelupalstat. Varsinaisia blogeja ne eivät kuitenkaan olleet.

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

On aina ilo tavata teitä. Joukossanne on useita sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet Norvestian osakkeenomistajina aina listautumisvuodesta 1985 asti. Tämä ilahduttaa meitä suuresti. Lisäksi vuosien varrella omistajien joukkoon on liittynyt monia muita pitkäaikaisia sijoittajia.

Kokouksessa nostitte esiin monta hyvää kysymystä. Toivomme, että jatkatte vuorovaikutusta kanssamme myös jatkossa. Voitte seurata kuulumisiamme ja kommentoida ajatuksiamme täällä blogissa, sekä vierailemalla sijoituskahvilassa, joka järjestetään pääsääntöisesti joka kuun ensimmäisenä tiistaiaamuna Café Strindbergissä klo 9. Blogin kirjoitukset voitte tilata myös sähköpostiinne tai Facebookiin.

Kirjoitusvuorossa: Juha Mikkola

Monet startup-yritykset ovat vuosien varrella tulleet keskustelemaan pääomanhankinnasta kanssani. Nämä yritykset ovat tyypillisesti toimintansa alkutaipaleella ja liikevaihtoa on kertynyt vasta hyvin vähän, tai ei vielä ollenkaan. Liiketoimintasuunnitelmat on hienosti tehty ja kasvuodotukset ovat merkittävät huolimatta siitä, että juuri muuta konkretiaa ei ole kuin webbisivut, hyvä ajatus ja hienot esitysmateriaalit.

Keskustelu muuttuu mielenkiintoiseksi, kun esitän, että voin tutkia asiaa tarkemmin, mutta että haluan myös nähdä joitakin tuloksia asiakaskäyttäytymisestä joko niin, että palvelun käyttäjämäärät alkavat kasvaa, tai että yhtiön tuotetta aletaan vakavasti testata tai pilotoida asiakaskäytössä.  Saan usein vastauksen, että ”mihinkä me sijoittajaa enää siinä tilanteessa tarvitaan kun business alkaa sujua ja sitä paitsi nyt olisi mahdollisuus tulla mukaan edullisella valuaatiolla, koska hinta nousee moninkertaiseksi sitten, kun liikevaihtoa alkaa kertyä.”

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Avasin marraskuussa puolittain leikkimielisenSuomi-Ruotsi-sijoitusmaaottelun keräämällä salkkuihin yhtiöitä, jotka heijastelevat kilpakumppaneiden kansallisia piirteitä. Sijoitustuottojen lisäksi vertailtavaksi tuli historialtaan ja kulttuuriltaan läheiset, mutta viimeaikaisilta talouspoliittisilta linjauksiltaan erilaiset kilpakumppanit. Suomen valitsema euron tie on tuonut globaalin valuutan, ja olemme saaneet matalien korkojen lisäksi paljon vastuuta kannettavaksemme. Ruotsi on valinnut itsenäisemmän ja ehkä europoliitikkojen mielestä itsekkäämmän tien, mikä on näkynyt ainakin Ruotsin kruunun vahvistumisena suhteessa euroon.

Media rakastaa ja elää draamoista. Jos ei todellista tragediaa ole, se tehdään. Kauhistelu ilmastonmuutoksen seurauksista kesti monta vuotta, eikä se ole vieläkään kokonaan asettunut. Kohtuullistunut kylläkin.

Pari vuotta sitten ilmaston lämpeneminen pantiin syrjään, kun kuvaan astui uusi draama; Euroopan velkakriisi. Se oli lähellä ja konkreettinen. Jos ei koko Euroopan loppu, niin ainakin euroalueen lopun ajateltiin alkavan Kreikasta, Irlannista, Portugalista, Espanjasta ja Italiasta. Kunnon draaman mukaisesti kauhukuvaan liittyi kaiken tuhoava loppu; dominoteoria hoitaisi päiviltä koko EU:n.

Tätä on uutisoitu kohta kaksi vuotta. Median yksi peruslaki - ”huono uutinen on´ hyvä´ uutinen” – toimi täysillä. Tv-studioihin ja lehtien haastatteluihin kutsuttiin ”päivystävistä dosenteista” ne, jotka julmimmin synkistelivät.  On tietysti totta, että kaikki ainekset suureen katastrofiin olivat olemassa, ja tehtävänsä mukaisesti media vahti jokaista liikahdusta. Mutta kun vain niitä tuijotettiin, tilaa eivät saaneet talouden tilasta kertovat normaaliuutiset. Asiantuntijat ja ”päivystävät dosentit” eivät niistä rohjenneet puhua, koska sosiaalista tilausta ei positiivisille uutisille ollut.

Pörssinoteerattujen sijoitusyhtiöiden substanssialennukset herättävät ihmetystä aika ajoin. 80 eurolla saa satasen tavaraa, vai saako?

Perinteisesti substanssiarvolla tarkoitetaan taseesta laskettua nettoarvoa. Velat ja varat arvostetaan käypiin arvoihin ja suoritetaan vähennyslasku. Perinteisessä firmassa substanssia voisi kuvailla vasara-arvoksi, joka antaa yritykselle pohjahinnan. Sijoitusyhtiöissä asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Norvestia ilmaisee asian näin: ”Substanssiraportissa lasketaan Norvestian käypään arvoon arvostettujen varojen ja velkojen erotus. Substanssiarvon osinko-oikaistu muutos tiettynä ajanjaksona vastaa yhtiön sijoitusten tuottoa. Nettosubstanssi vastaa myös IFRS:n mukaista konsernin omaa pääomaa ilman vähemmistöosuutta. Substanssialennus, joka ilmaistaan prosentteina, on substanssiarvon ja markkina-arvon erotuksen suhde substanssiarvoon.”

Vuosi- ja osavuosikatsauksia tutkiessa selviää, että substanssialennus on Norvestian kohdalla ollut 20–28 prosentin luokkaa. Ilmiö on maailmanlaajuinen ja sitä ilmenee myös suljetuissa (closed-end) rahastoissa. Esimerkiksi ruotsalaisen Investorin kohdalla alennukset ovat olleet vieläkin suurempia.

Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen.

Kuluva viikko on ollut synkeä Suomen työmarkkinoilla. Nokian ilmoitus lopettaa kännyköiden valmistus Salossa saa mielen kaihoisaksi. Parinkymmenen vuoden riemukulku ja matkapuhelimien valmistus Suomessa on ohi. Valmistus alkoi lähes matkalaukun kokoisista raahattavista laitteista. Jossain vaiheessa laitteet alkoivat oikeasti mahtua taskuun ja nyt eri käänteiden jälkeen valmistus on päättymässä. Tämä on paha isku Salon seudulle ja suoraan niille noin 1 000 ihmiselle, jotka jäävät ilman työpaikkaa.

Nokian päätös on varmasti ollut vaikea, mutta se on kuitenkin ymmärrettävissä. Matkapuhelimia ja niiden osia ei kannata lennättää montaa kertaa eri puolille maailmaa ennen niiden myyntiä. Yhtiö laskee saavuttavansa toimenpiteellä selvää säästöä. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin selvästi häviäjän puolella. Menetetyt verotulot eri muodoissaan ja muut yhteiskunnan maksut tulevat kalliiksi, mutta Nokian on pakko pysyä kilpailussa mukana.

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Sijoituskahvila pidetään taas 14.2. Strindbergissä ja päätimme tällä kertaa elävöittää debattia kutsumalla paikalle alan tulevia ammattilaisia. Kysyimme hankenilaisilta rahoituksen opiskelijoilta etukäteen, mistä aiheista juuri he haluaisivat kuulla ja keskustella.

Vastapallona saimmekin kolme hyvää ja ajankohtaista kysymystä, joihin toivomme nyt jäljittävämme kelvollisia vastauksia:

• Mahdollisen pörssiveron (Tobinin veron) käyttöönoton vaikutukset EU:ssa.
• Start-up -ja kasvuvaiheessa olevat yritykset sijoituskohteena. Kannattaako se?
• Suorat sijoitukset vs. sijoitukset venture capital (VC) rahastoon: Edut ja haitat (pros and cons).

Mistä ja miten te lukijat aloittaisitte vastaamisen?

--

Lue Punaisen mukin blogia

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Lupaavia sijoituskohteita voi löytää muutenkin kuin hakemalla pelkästään alhaisinta P/E-lukua. Etsimisen voi aloittaa vaikka omien harrastusten tai ammatin kautta ammennetuista tiedoista. Oli harrastus sitten käsityöt, matkustaminen tai videopelit, niin aina voi löytää raikkaita sijoituskohteita ennen muita. Aikamme menestynein sijoittaja Warren Buffetkin luottaa vainuunsa ja sijoittaa vain yhtiöihin, joiden liiketoiminnan ja tuotteet hän ymmärtää. Oman näkemyksen avulla liiketoiminnan numerotkin avautuvat helpommin.

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Hankin ensimmäisen matkapuhelimeni vuonna 1996 ja olen ollut Nokian mies siitä asti. En ole vilkuillut sivulle tai edes harkinnut hankkivani muita kuin Nokian kännyköitä. Joululomalla kuitenkin tutustuin Appleen. En sen tuotteisiin, vaan sen luojan ja sielun, Steve Jobsin, elämäkertaan.

Elämäkerta ja tarina ovat vaikuttavia. Kuten tunnettua, kaksi kaverusta, Jobs ja Wozniak, lähtivät liikkeelle autotallista ja julkaisivat menestyksekkään Apple II -pöytäkoneensa vuonna 1977. Eri vaiheiden kautta he loivat maailmanmenestykseen nousseen Apple-yhtiön. Aina ei ollut helppoa, ja vuonna 1985 Steve Jobs sai jopa potkut perustamastaan yhtiöstä, palatakseen sittemmin sen pelastajaksi vuonna 1996. Pelastusoperaatio onnistui täydellisesti ja nykyään Apple on markkina-arvoltaan yksi maailman suurimmista yhtiöistä.

Kirjoitusvuorossa: Juha Mikkola

Näin väittää merkittävä uunituore tutkimus ”Theory vs. Reality: Venture Capital in Europe”. Tutkimuksen toteutti sveitsiläinen Verve Capital Partners ja se julkistettiin juuri vuodenvaihteessa.

Tämä tutkimus oli sikäli mielenkiintoinen, että siinä on suhteutettu sijoitettu VC pääoma kunkin maan asukasmäärään. Tilaston ykkönen on Sveitsi, jossa käytetään keskimäärin 69 USD per asukas sijoituksina kasvuyhtiöihin. Hyvä kakkonen on Hollanti (62 USD), ja vertailun vuoksi oli tutkittu myös Yhdysvaltoja, jossa on sijoitettu 67 USD per asukas.

Teeman alustaa toimitusjohtaja Juha Kasanen, jonka näkökulmasta saa valmiiksi kiinni tekstissä ”Eurosähellys jatkuu - sijoittajia syytetään perusteetta aina eduskunnassa asti”.

Aiheen lisäksi Sijoituskahvila on vapaata jutustelua sijoittamisesta ja vähän vierestäkin. Osakkeenomistajat, opiskelijat, toimittajat ja muut sijoittamisesta kiinnostuneet ovat kaikki tervetulleita mukaan kuuntelemaan, haastamaan ja keskustelemaan.

Kahvin sinulle tarjoavat Juhat Kasanen & Mikkola. Strindbergissä tunnistat herrat punaisista mukeistaan. Lämpimästi tervetuloa!

Cafe Strindberg, tiistaina 10.01.2012, klo 09-10

PS. voit osallistua kahvilaan myös etänä kommentoimalla Punaisen mukin blogin vastaavaa merkintää. Pyrimme vastaamaan kysymyksiin viimeistään tiistaisen tapahtuman aikana.

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Pörssiyhtiön toimitusjohtajan vaihto puhuttelee aina, oli johtajan rooli sitten sirkustirehtööri, saarnamies, terminaattori tai rakennusmies. Keulakuvan vaihtaminen on usein merkki muutoksesta tai sen tarpeesta ja merkittävä yksityiskohta arvioitaessa yrityksen näkymiä. Muutokseen liittyy usein myös isoja odotuksia, jotka heijastuvat väistämättä yhtiön kurssiin. Liian suuret odotukset saattavat purkautua myös kurssipettymyksinä, kuten Nokian Stephen Elopin tapauksessa on toistaiseksi käynyt.

Joulukuun Arvopaperi-lehdessä oli artikkeli vuonna 2011 tapahtuneista toimitusjohtajavaihdoksista. Artikkelissa selvitettiin vaihdon syitä, jotka sijoittajan on hyvä tietää omistamistaan yhtiöistä. Jatkan tässä artikkelin teemaa eteenpäin käymällä läpi toimitusjohtajan vaihdon kurssivaikutuksia. Omien kokemusten tueksi olen lainannut ajatuksia myös artikkelista The Impact of CEO Turnover on Equity Volatility.

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

--

Kuuntelin viime viikolla eduskunnan välikysymyskeskustelua. Siitä voisi olla huvittunut, jos kyse ei olisi niin vakavasta asiasta. Järkevää keskustelua on vaikea käydä, jos perusasiatkin ovat jokseenkin hukassa. Eräs kansanedustaja syytti nykyisestä kriisistä ahneita sijoittajia. Hänen mukaansa siis nykyinen valtioiden ylivelkaantuminen on ahneiden sijoittajien aikaansaannosta ja heidän pitäisi maksaa siitä myös kulut.

Ajatus on mielenkiintoinen, mutta sen logiikkaa on vaikea seurata. Kuinka sijoittajat voivat olla vastuussa siitä, että valtiot velkaantuvat liikaa? Menneessä maailmassa noin pari vuotta sitten, jolloin asiat olivat vielä järjestyksessä, valtioiden velkapaperit olivat maailman turvallisimpia sijoituksia. Kun rahoitusteoriassa puhuttiin riskittömästä tuotosta, joka on rahoitusteorian peruspilareita, tarkoitettiin juuri valtioiden velkapapereita.

Kirjoitusvuorossa: Juha Mikkola

Tyypillinen suomalainen bisnesenkeli tekee lähes kaiken väärin ja siksi niin monella enkelillä on surkeat kokemukset sijoituksista alkuvaiheen kasvuyrityksiin. Suomessa on arviolta 400-500 bisnesenkeliä, jotka ovat mukana sijoittajina useammassa kuin yhdessä kasvuyrityksessä. Tunnen heistä monia ja arvioisin, että 30-50 heistä toimii lähes ammattimaisesti ja haluaa kehittää osaamistaan tällä alueella.

Tein aiemmin tänä vuonna vertailua suomalaisesta enkelitoiminnasta ja näkymä on aika lohduton. Ammattitaidottomuus korostuu joka paikassa. Syndikointi, eli yhteissijoittaminen, on lähes olematonta, päätökset tehdään hyvin lyhyen yritysanalyysin perusteella ja sijoitukset yksittäisiin yrityksiin ovat liian suuria. Tämän lisäksi tyypillisellä enkelillä on hyvin vähän kokemusta siitä, mikä hänen roolinsa tulisi olla jatkorahoituksen hankkimisessa ja mistä lähteistä sitä tyypillisesti kerätään.