Käyttäjän Matias Savolainen blogi

Osakemarkkinat ovat tarjoilleet sijoittajalle mahanpuruja lähes jatkuvalla syötöllä. Tosin jos onnellisuus on osakemarkkinoiden suunnasta kiinni, silloin meillä taitaa olla ongelma, joka vaatii toisenlaista hoitoa.

Tänään potilaana vastaanotollani on ilmavaivoista kärsivä USA:n osakemarkkinaa kuvastava S&P 500. Tarkempi tutkailu potilaan sisuskaluihin NHNL indeksin kautta paljastaa, että hyvin ei ole asiat menneet viime aikoina. Markkinan sisäinen rapautuminen on ollut voimakasta, vaikka itse indeksi ei olekaan laskenut mitenkään dramaattisesti. S&P on treffaillut maaliskuun notkon pohjia, mutta ei ole jaksanut vielä läpäistä niitä. NHNL indeksit ovat pysyneet epämiellyttävän alaviistossa kertoen karua kieltä indeksin komponenttien suhteellisesta osallistumisesta karkeloihin.

Suuret laivat kääntyvät hitaasti. USA:n osakeindeksit ovat maaliskuun alusta lähtien piirrelleet viivastolle huipunmuodostuksen merkistöjä. Tarkoittaako tämä vääjäämätöntä ja välitöntä markkinan romahdusta? Tuskinpa vain. Kyllä tässä tanssissa saatetaan ihan hyvin yrittää vielä ponnistusta kohti aikaisempia huippuja, mutta hyvin todennäköistä on, että tämä jää vain yrityksen asteelle.

Vanha tuttu ystävämme NHNL indeksi kuiskii hiljaisia viestejään indeksien lepäillessä alemmalla kanavaviivallaan (ei näy kuvassa).  Kaikkein kovimmin viestiään huutavat Nasdaq Compositen NHNL indeksit. Lyhyen aikavälin reippaasti ylimyyty tilanne 20 päivän NHNL indeksissä tuo suurella todennäköisyydellä pompun peleihin.  Liike saattaa hyvinkin silmäillä yläpuolella killuvaa 20 päivän keskiarvoa. Pomppu jäänee tilapäiseksi sillä 65 päivän NHNL on painunut tasolle, josta useimmiten seuraa keskipitkää kärsimystä. Voisin hyvin kuvitella harhaisissa ajatuksissani, että indeksit kääntyisivät nousuyrityksen jälkeen uuteen laskuun.

Asuminen ja asunnot ovat aihepiiri, joka saa tunteet helposti pintaan. Onhan se ymmärrettävää, sillä asunto on useimmille elämän suurin yksittäinen hankinta. Suuret päätökset ovat lähes kaikki tunnepäätöksiä, jotka rationalisoidaan eli selitellään itselle järkeviksi jälkikäteen.

Huomaan saavani värikästä palautetta aina sohaistessani suomalaisten pyhää lehmää, eli omistusasuntoa. Jotta asumiseen saadaan vähän perspektiiviä, olisi käytössä oltava jokin kehikko, mihin tämä aihe pudotetaan. Aikanaan itse sain herätyksen lounastaessani silloisen tulevan yhtiökumppanini kanssa.  

Asumisen oivalluksen portaat voidaan ajatella seuraavalla tavalla.

Ensimmäinen oivallus on, että miksi asua roskiksessa, kun voi asua vuokralla.

Toinen oivallus tapahtuu laskukoneen välityksellä. Miksi maksaa vuokraa, kun samalla rahalla voi maksaa omaakin asuntolainaa pois. 

Kevättä odotellessa päässäni pyörähtelee erilaisia ajatuksia tulevan kesän grillikaudesta kansallisrakastettuun puhelinyhtiöön Nokiaan. Julkisuudessa on vuosien varrella ollut huomattava määrä rohkaisukirjoituksia ostaa Nokian osaketta. Ymmärrän tämän kansallistunteen täyttämän uskon yhtiöön, joka on ollut suuri itsetuntomme lähde 90-luvun nousun aikaan. Nokia on yksi niistä esikuvista, jotka loivat uskoa suomalaisuuteen ja omiin maailmanlaajuisiin mahdollisuuksiin lamasta noustaessa.

Nyt kun mietitään sitä, paljonko suomalaista varallisuutta on tuhoutunut vuosien varrella, kun kadun kansaa on yllytetty sijoittamaan rahansa Nokiaan. Ei se yhtiö pelastu ostamalla sen osaketta vaan sillä, että suuret joukot hullaantuisivat sen tuotteista. Tähän ei riitä se, että suomalaiset niistä menisivät sekaisin. Vähän tarvittaisiin muitakin samaan veneeseen.

Joulun jälkeen Nasdaq Composite indeksi ei ole kertaakaan päättänyt viikkoaan edellisen viikon pohjan alapuolelle. Melkoinen juoksu takana. Päiväkuvaaja saa hälytyskellot kuitenkin soimaan. Hinnan ja MACD histogrammin välillä on nähtävissä selvä poikkeama. Kuvassa kohta A kuvastaa nousun voimaa tammikuussa. Histogrammin painuminen nollatason alapuolelle maaliskuun alussa B katkaisee härän selän ja nousun jatkuminen tapahtuu pienenevällä voimalla. Poikkeama on valmis, kun histogrammi kääntyi uudelleen alaspäin huhtikuun alussa.

Rahoitusteorian mukaan sijoituksen riskin kasvaessa sijoittaja vaatii rahoilleen suurempaa mahdollista tuottoa. Tähän perustuu ajatus siitä, että korkeampiriskisellä sijoituksella haetaan suurempia tuottoja salkkuun.  Meikäläisen torikauppiaan logiikalla tämä on todella järkeen käypää. Onko todellisuuskin teorian mukainen eli toimimmeko me sijoittajina rationaaliseesti?

Osakemarkkinoilla on helposti nähtävissä kuinka sijoittajat hyljeksivät osakkeita niiden laskettua kovasti. Tuolloin osakkeet ovat historiallisesti halpoja ja potentiaalinen tuotto erittäin suuri. Tulevaisuus kuitenkin näyttää tummalta ja riski koetaan todellista suuremmaksi. Riskit kuitenkin ovat suhteellisesti erittäin pieniä.

Osakkeiden noustua pitkään ja voimakkaasti sekä vanhat että uudet sijoittajat rynnivät ostamaan osakkeita. Talouden näkymä on valoisa ja riski koetaan pieneksi. Osakkeet ovat arvostustasoiltaan historiallisesti kalliita ja tuottopotentiaali on pieni.

Sijoittajat suurena massana toimivat teoriaan nähden aivan päinvastaisesti. Sijoitukset tehdään silloin kun suurimmat tuotot ovat jo toteutuneet ja jäljellä on enää pelkkiä höyryjä. Korkealta osakkeilla on tilaa tippua kovasti, joten koettuun riskiin nähden todellinen riski on valtava.

Mistä sijoitusten tekninen analyysi on tehty ja mitä virkaa sillä on sijoittajalle, vai onko se pelkkää  humpuukia.

Tekninen analyysi perustuu osakkeen liikkeen tarkasteluun. Pelkistetysti mielenkiinnon kohteena ovat suunta, noppeus ja kaupankäynnin volyymi. Osakkeen kuvaajasta näemme osakkeen luonteen. Onko se historiallisesi halpa vai kallis ja onko kyseisellä osakkeella taipumusta nousta ja laskea tietyiltä tasoilta.

Jotta ymmärtää hintakuvaajan kurkistelun hyödyn, on ensin hieman mietittävä mitä tietoa kuvaajasta voimme löytää.  Jokin taso, jolta osake on noussut usean kerran, kutsutaan tukitasoksi ( kuvassa numero 1). Vastaavasti vastustaso on taso, josta osake ei ole päässyt ylöspäin. Ei mennä tässä vaiheessa syvemmälle. Mietitään mitä näiden tasojen ympärillä tapahtuu, niin ymmärrämme mitä hyötyä kuvaajan katsomisesta on.

Mikäli näemme tällaisen tason, jolta osake on aikaisemmin noussut ylöspäin, voimme päätellä että todennäköisesti liikkeellä on ostajia, jotka yrittävät saalistaa osaketta läheltä tuota tasoa. Ikään kuin ostaa halvalla.

Osakemarkkinoiden ollessa yliostetulla alueella, viesti voi olla joko huipun synty, tai viesti todella vahvassa kunnossa olevasta osakemarkkinasta. Tällä hetkellä USA:n indeksit ovat puskeneet päättäväisesti läpi vastustasoista ja kunnioittaneet alla olevia tukitasoja. Saman aikaisesti S&P 500 indeksin NHNL lukemat ovat pysyneet positiivisina. Maaliskuun alun notkahdus laukaisi ostosignaalin NHNL indeksissä ja nousu on jatkunut vahvana. Todennäköistä on, ettei liike ole eleettömän yhdensuuntaista. Mikäli kasvavaa myynti-intoa ilmaantuisi, on 1370 pisteen taso merkittävässä roolissa. Tällä hetkellä näyttää häkellyttävän mahdolliselta ajatus siitä, että S&P 500 saattaisi kivuta kokeilemaan vuoden 2007 huippuja. Tämä ajatus ei ole vieraillut kovin vakavasävyisenä aikaisemmin, mutta nyt se kummitellut päässäni jo muutaman viikon ajan. Joko tarvitsen uudet lääkkeet tai sitten olemme siirtyneet nousumarkkinan kolmanteen vaiheeseen. Molemmat vaihtoehdot käyvät minulle.

Viimeisten viikkojen ajan on ollut yhä vaikeampaa ja vaikeampaa löytää osakkeita, jotka kulkisivat suurten indeksien kanssa samaan suuntaan. S&P 500 on jatkanut hidasta kipuamistaan ylemmille tasoille samoin kuin Nasdaq Composite indeksi.

Pienemmistä yhtiöistä koostuva Russell 2000 indeksi teki huiput helmikuun alussa ja on sen jälkeen taipunut sivuttaisliikkeen jälkeen alemmaksi. Russell 2000 indeksi on ehdottomasti heikoimmassa kunnossa. Indeksin osakkeista yhä suurempi joukko tekee uusia 20 päivän pohjia päivittäin. NL low määrä onkasvanut tasaisesti helmikuun alusta saakka ja kiihdyttänyt vauhtia kuun vaihduttua.

S&P 500 indeksissä on nähtävissä kasvava uusien 20 päivän pohjien tekijöiden kerho, vaikka indeksi on pitänyt pintansa isojen nimien voimalla. Russell 2000 indeksin ja S&P 500 indeksin hintakehityksien välillä on nähtävissä selkeä poikkeama.

Kreikan talousongelmat kurittavat koko Eurooppaa ja kreikkalaiset, joita pakotetaan säästökuurille, ovat nousseet kaduille. Moni kokee sympatiaa kreikkalaisia kohtaan ja toivoo, että lainapakettien turvin heidän elämänsä jälleen normalisoituu. Kreikkalaiset ovat kuitenkin ilkeän finanssimaailman nurkkaan ahtaama kansakunta, vai ovatko sittenkään?

Kreikkalaisuuteen on täysin erottamattomasti kuulunut huijaaminen, varastaminen, korruptio ja kansanhuviksi asti noussut veronkierto. Yksilöä ei silti voi syyttää, sillä yhteiskunta on ollut korruptoiva. Väärinkäytökset ovat olleet koko kansakunnan läpi levinneitä, jolloin niistä on tullut vallitseva tapa.

Kreikassa yksityisyrittäjyys on ollut Euroopan kärkeä. Tähän kannustimena on ollut mahdollisuus saada tulot verottomina. Ainoat, jotka ovat maksaneet veroja tuloistaan, ovat olleet palkkatöissä olevat, koska heiltä vero pidätetään palkasta automaattisesti. Tästä syystä työt on kannattanut tehdä yrittäjänä palkkatyön sijaan.

Vastaavalla tavalla kiinteistöveroja on kierretty pimeillä kauppasummilla ja pimeillä lainoilla. Tähän ovat syyllistyneet käytännössä kaikki kansanedustajista kirkkoherroihin.

On helppoa olla sivusta tuomioita huuteleva maailmanlopun ennustaja ja ilonpilaaja. Siltä minusta aina toisinaan tuntuu. Haluaisin ihan todella nähdä keväisen auringon paistavan ja kesän olevan kohta taloudessa ovella.

Osakkeet ovat rallatelleet mukavasti alkuvuonna, tai ihan tarkkaan ottaen syksystä lähtien. USA:n indeksit näyttäisivät piirtäneen käppyröihin nousumarkkinalle tavallisen oloisen korjauksen ja välivaiheen, josta on toivuttu mukavasti. Vuoden 2010 notkonpohjat jäivät alemmalle tasolle, joten teknisesti nousumarkkina on jatkunut ilman suurempaa hämminkiä.

Kesän ja syksyn tunnelmat olivat kyllä jotain aivan muuta. Vaipat jalassa istuskelin katselemassa ennätyksellisen korkeaksi noussutta korrelaatioita osakkeiden sekä eri omaisuuslajien kesken. Nyt kuitenkin on tultu haastamaan ja osin jo kivuttu vuoden 2011 huippujen yläpuolelle. Nousumarkkina ei kuitenkaan jatku ilman korjausliikkeitä. Täysin asiaankuuluvaa olisi nyt ravistella turhaan turvallisuudentuntuun tuudittautuneita sijoittajia pienellä myyntirynnäköllä.

Melko kova korjauskin jättäisi meille tilaa alkaneen nousevan trendin rakenteen säilymiselle. Onko markkinoilla nähtävissä jotain, joka viittaisi lähestyvään korjaukseen vai olenko jälleen istunut vain turhaan ämpäri päässä pimeässä vaatehuoneessa markkinalaskua odotellen?

Sijoittajien optimismi on kasvanut markkinanousun myötä.  Jännä juttu, mutta omat epäilykseni nousevat samaa vauhtia toisten innon myötä.

Näkyvissä on viitteitä nousutrendin aikaisen pullbackin lähestymisestä. Ensimmäisenä silmiini pisti VIX-indeksin nousu 20dEMA yläpuolelle ja 1ATR kanavan testaus. Mikäli VIX painaa läpi 1 ATR kanavasta, on hyvin todennäköistä, että näemme vähintään 4 % dropin SPX:ssä.

S&P 500 on kivunnut aikaisemmin asettamamme tavoitetason ylälaitaan. 1300 pisteen tason onnistuneen ylityksen jälkeen vuoden 2011 huippujen testaus näyttää varsin todennäköiseltä.  Eilen päivä päättyi aivan karvan 1350 pisteen päälle. Tämä taso on ollut merkittävä viimeisen 13 vuoden aikana. Tämän taso on toiminut vedenjakajana kuusi kertaa tänä aikana. Vuoden 2011 huiput flirttailivat tämän tason kanssa, saaden rukkaset ja passituksen keräämään voimia alemmilta tasoilta.

Vuoden 2011 huiput ovat jälleen aivan kurotusetäisyydellä. Minua kiinnostaa suuresti miten markkinat käyttäytyvät tämän läheisyydessä. Useat sijoittajat ovat varmastikin pitäneet tätä tasoa tavoitetasonaan ja se houkuttelee kotiuttamaan voittoja sekä kiristämään stoppeja.

Mikäli huippuja testataan ja niiden päällä pysytään useampi kuin pari päivää, todennäköisyys kasvaa sille, että matka jatkuu kohti 1400 pisteen haamurajaa. Tätä harva olisi uskonut vielä syksyllä, eikä tämä aivan kaikkien kielillä nytkään ole. Ei minullakaan ole kristallipalloa tähän, vaan yritän luoda tiekarttaa omalle toiminnalle.

Markkinat saavat jälleen mietteliääksi. Tuntuu, että kaamosmasennus on saanut minusta vallan ja olen keskittynyt katselemaan tummia pisteitä seinällä markkinoiden iloitessa uudesta elämästä.

Pörssivuosi on lähtenyt todella railakkaasti käytiin ja liike on muistuttanut 2010 notkosta lähtöä.
S&P 500 indeksin osakkeiden 20 päivän NHNL indeksi on muodostanut pienen negatiivisen divergenssin indeksin jatkaessa nousuaan. Toistaiseksi tämä NHNL indeksi on ollut nousevassa trendissä. Jokin tässä iloisessa kuvassa kuitenkin saa minut jälleen kavahtamaan. Saattaa olla, että olen vain yksi markkinalaskujen hermoheikoksi säikyttelemä sijoittaja, mutta omassa mielessäni ainakin luulen näkeväni vaaranpaikan.

OMXH25 kurkottaa kohti 2200 tavoitetasoamme. Häijyn varjon yrityksen ylle heittää yli 70 tasolla oleva päiväkuvaajan RSI. Matka ei ole pitkä, mutta käppyrä on melko venynyt. On hyvin todennäköistä, että saamme maistaa 5-10 %:n korjausliikettä, mikäli matka jatkuu vastustasoon saakka. Mitkään juhlat eivät kestä ikuisesti ja nykyiset kemut on edelleen rakenneltu samojen suurien velkaongelmien päälle kuin aikaisempi pelkokin.

Saksan DAX ei näytä olevan moksiskaan Ranskan luottoluokituksen saamasta mustasta silmästä, vaan väijyy edelleen pahat mielessä 6 400 pisteen tasoa. Alapuolella oleva tukitasoalue on toistaiseksi pitänyt heikosta uutisoinnista huolimatta, joka antaa nousutoiveille nostetta. 6 000 pisteen alapuolelle päivän päättäminen olisi kylmä suihku monelle toiveikkaalle sijoittajalle. Tämä ei kuitenkaan näytä kovin todennäköiseltä aivan lyhyellä tähtäimellä, ellemme saa oikein rapauutiskyytiä esimerkiksi tulosrintamalta tai Euroopan kriisipesäkkeistä.  Lyhyen aikavälin tavoitteena pidän kuitenkin edelleen 6 400 pisteen tasoa.

Nokian osakkeelle teimme perätutkimusta reilu viikko takaperin. Toistaiseksi Nokia on nikottelematta pysytellyt 4.03 tukitasonsa yläpuolella ja nojailee viettelevästi yläpuolen vastustasoon, jonka lävistäminen voisi tuoda pian 4,57 tason peleihin mukaan. En yllättyisi vaikka näkisimme 5 euron hintalapun tässä osakkeessa tulevina viikkoina.

Ihmiset alkavat kiitettävällä tavalla herätä talouden nurinkuriseen tilaan. Tämä näkyy kasvavana määränä yleisöosaston kirjoituksia ja syyttävän sormen heristämisenä. Näyttää siltä, että nyt nuorehkot asuntosijoittajat on otettu oikein kansan syntipukeiksi ja heitä kiitetään ylikorkeista vuokrista ja kansakunnan velkaantumisesta sekä pian nousevista elintarvikkeiden hinnoista.

S&P 500 murtautui kiilasta ulos hyvällä liikkeellä, jonka laajamittaisuudesta kertoi NHNL- indeksien iloinen nousu.  239 toimialasektorista 212 päätyi vihreälle. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että liikettä johtivat vuoden 2011 selkäsaunasektorit. Samanaikaisesti kun pankki ja materiaalisektorit saivat osakseen rakkautta tai shorttien kattamista vuoden 2011 voittajista raha valui poispäin ja niitä myytiin lyhyeksi.  Oliko kyseessä sitten mean reversion long-short treidi tai pelkkä sektorirotaatio, päivän printti oli melko yksioikoinen. Hyvä hyppy ylös, joka kuitenkin päättyi lähelle päivän alinta tasoa. S&P 500 on tällä hetkellä kriittisellä vastusalueella. Jotta viikkokuvaajan antama signaali laskumarkkinan lopusta pitää paikkansa, tulisi alla olevan tukitason pitää ja indeksin osoittaa vahvuutta lävistämällä 1293 pisteen taso. Tämä avaisi tilaa 1235 tason testaukseen.  

Taloussanomien asumista käsittelevä artikkeli sai jälleen hymyilemään monestakin syystä. Nopealla lukemalla tuntuu kyseessä olevan laajamittainen nuorten kansanliike, joka tuomitaan riistokapitalismina. Tutkitaanpa tätä ilmiötä hieman toisesta kulmasta.

On totta, että Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut uusi nuorempi vuokranantajapolvi, joka haluaa kerryttää omaisuutta pitkäkestoisesti omistamalla vuokra-asuntoja. Valtaosa näistä nuorista kolmekymppisistä on todellisuudessa aivan siinä neljän kympin riman alapuolella olevia valveutuneita aikuisia.

 Suomessa yksityisten vuokraamia asuinhuoneistoja on noin 260 000 kappaletta. Tarkkaa tietoa asuntosijoittajien lukumäärästä ei ole. Joukkoon mahtuu henkilöitä, joilla on kymmeniä asuntoja tai enemmän, mutta suurimmalla osalla omistuksessa on yksi tai korkeintaan kaksi asuntoa.  Vaikka olisikin hienoa nähdä suomalaiset innostumassa vaurastumisen mahdollisuudesta suurin joukoin, on järjestelmällisesti toimivien yksityisten asuntosijoittajien määrä hyvin pieni.

Ovatko sijoittajat olleet tuhmia tänä vuonna kun pukinkontissa tuntuisi olevan kitkeriä lahjoja, pelkkiä pehmeitä paketteja?  SPX on muodostanut suuren kiilan, joka tavalla tai toisella tulee hyvin lähi aikoina murretuksi suuntaan tai toiseen. 200dSMA on osoittautunut kovaksi vastustasoksi ja myötäileekin melko tarkasti kesän ja syksyn huippujen kautta piirrettyä laskevaa viivaa. Markkinat hiljenevät loppuvuoden pyhien ympärillä, mutta NHNL indeksi näyttää terveen näköistä kehitystä. Hivuttautuminen ylemmille tasoille on ollut laajamittaista 1200 pisteen tukitason onnistuneen kokeilun jälkeen.  Jotta liikkeellä ylöspäin on voimaa, on 20 päivän uusien huippujen määrän kasvettava voimakkaasti. Vastustason mahdollisen kokeilun aikaan saamme tärkeää lisätietoa siitä kuinka bullikseksi tässä uskaltaa heittäytyä.  

Kuulen kulkusten kilkatusta korvissani. Taitaa olla joulumieltä liikkeellä. Vai hetkinen, ehkäpä tämä onkin varoituskellon kilinää. Nyt täytyy olla tarkkana, ettei mene joulusilli väärään kurkkuun ja koko tienoo ala tuoksua turskalle.

S&p 500 on heilunut hermostuneesti 50dSMA ja 200dSMA välillä odottaen syytä murtautua jompaankumpaan suuntaan. Fundamentit ja vallitsevat pelot antavat huomattavasti syitä arvailla tukitason alapuolelle paluun puolesta. Mikään markkinoilla ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettua. Omaan toimintaani olen raapustanut kaksi lyhyen tähtäimen perusskenaariota. Ensimmäinen on 1220 - 1230 tukitason syvä kokeilu, josta saimme tiistaina hieman esimakua, ja voimalla pomppu ylemmälle tasolle. Mikäli näemme tukitason alapuolella olevien stoppien kalastusepisodin ja voimakkaan pompun tukitason yläpuolelle, olen valmis laittamaan pelimerkkini lokakuun huippujen kokeilun puolesta. Tällöin tavoitetasoni on 1300 - 1350 pisteen välinen alue.  

Vuoden loppua kohti kuljettaessa on hyvä katsoa kulunutta vuotta. USA:n pörssi antaa meille hyvän kuvan vuoden kulusta omalla järjettömyydellään. Tällä hetkellä ollaan lähes pilkulleen samalla tasolla kuin vuoden alussa. Tämä ei ketään hämmästytä, mutta miten tähän on päädytty, onkin vauhdikkaampi tarina. Jos tarkastellaan S&P 500 indeksin liikkeitä vapusta tähän päivään, käyttäen aina indeksin päätöshintaa, ja lasketaan kaikki liikkeet yhteen, matkaa on kertynyt yli 1333 pistettä. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Onko se paljon vai vähän? Indeksi päätti kulkunsa eilen lukemaan 1244, 58.  Reilun puolen vuoden liike on ollut enemmän kuin koko indeksin pisteluku ja edelleen ollaan samalla tasolla kuin vuoden alussa. Tämä on sama kuin juoksisi korttelia ympäri koko vuoden, ihmetellen ettei pääse kovin kauaksi kotoa. Aivan vastaava heilunta on pitänyt hien otsalla Eurooppalaisissakin pörsseissä. Erona vain on, että niiden vuosituotto on reippaasti pakkasella. Sijoittajan kannalta tällaista ympäristöä ei voi pitää kovinkaan suurta mielenrauhaa vaalivana.  

Kuinka kummassa vielä hetki sitten niin hienosti toimiva Eurooppamme on joulun alla köytettynä ensiapuaseman teho-osastolle? Jokaisella nurkalla talouskasvun ihmettä rakenneltiin hieman erilaisin eväin. Asukasmäärältään Espoon kokoinen Islanti päätti kalastuksen jatkeeksi ryhtyä haalimaan alati arvoaan kasvattavaa omaisuutta kaikilta, joilla sitä oli kaupan. Islantilaiset ostivat muuta maailmaa ulkomailta näppärästi lainatuilla rahoilla. Kalastajankin kannatti vielä kalastusoikeutensa pankkiin valuuttaluoton vakuudeksi ja sijoittaa rahat kovaan tuottoon kotimaassa. Korkoerolla saattoi rehvastella haisematta kalalle kylvyn jälkeen.

Mieleni on hyvin ristiriitainen katsellessani markkinaa. Sekä luottomarkkinat, että kuulemani huhut alan toimijoiden sisältä saavat ihoni kananlihalle. Todella heikko pankkien likviditeettitilanne, sekä ahdinkoon ajautuneet positiot saavat minut miettimään markkinan kaksin käsin lyhyeksi myymistä. Tässä tilanteessa tekniset indikaattorit eivät välttämättä kerro todellisuutta verhojen takaa. Käppyröiden valossa markkina näyttää siltä, että keskipitkällä aikavälillä oltaisiin menossa vielä alaspäin. Kuitenkin lyhyellä aikavälillä käppyrät näyttävät siltä, että olisi erikoista, mikäli emme näkisi jonkin sorttista rallia kovan ja päättäväisen laskun jälkeen. Reilu viikko sitten, kun kirjoitin edellisen katsauksen, markkina oli hyvin bullish. Muutamaa päivää myöhemmin kyykky sai mielialan vaihtamaan laitaa. Tällä hetkellä suuri yleisö on aivan varma pulkkamäen laskusta. Tämä saa minut miettimään longeja esimerkiksi arvometallituottajien ryhmästä. Kenties teen entryni ostamalla osto-optioita, vaikkakin preemiot ovat melko paksun oloisia. En olisi yllättynyt vaikka saisimme ihan iloisen parin kolmen viikon nousun rankasti myydyiltä tasoilta. Tämän laukaisemisen voisi riittää ripaus hyviä uutisia tai jopa pelkästi huonojen uutisten puute.

Käppyröihin kurkistelu saa minut jälleen raapimaan päätäni. Tämä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Eilinen sai impulssijärjestelmäni muuttumaan vihreästä siniseksi sekä SPX:n viikko- että päiväkuvaajassa. Tämä tarkoittaa, että indeksin lyhyeksi myyminen on minulle jälleen luvallista.

Asuntojen hintojen kehitystä pohtiessa on hyvä katsoa, miten hinnat ovat kehittyneet aikojen saatossa. Kuvaajassa on asuntojen hintojen reaalihintojen kehitys vuodesta 1970 lähtien. Ensisilmäyksellä nähdään, että hinnoilla on ollut taipumusta vaihdella melko voimakkaasti. Suuria nousuja on seurannut tasaisin aikavälein korjausliike.

Keskeisin huomio kuitenkin on, että asuntojen neliöhinnat ovat lähes 90 prosenttia korkeammalla kuin vuonna 1970. Asunnot ovat siis suhteessa muuhun elämiseen nähden kallistuneet lähes kaksinkertaisen hintaisiksi.

Miksi asuminen on kallistunut näin voimakkaasti? Onko syytä pitää nykyistä hintatasoa oikeutettuna? Miksi asuntojen hinnat olisivat jonkinlainen poikkeus ja niiden tulisi vain nousta?

Kuvaajassa on asuntojen hintojen kehityksen neljän vuoden liukuva keskiarvo, jota voi käyttää hintatrendin karkeana suunnannäyttäjänä. Vuonna 2007 tehtiin hintahuippu ennen viimeisintä korjausliikettä. Tämä tapahtui reaalihintojen ollessa samalla tasolla kuin 80-luvun lopun hurjina vuosina. Syksyllä 2011 hinnat ovat hieman laskeneet, mutta ovat edelleen korkeammalla kuin 80-luvun lopun vuosina.

Historia ei toista itseään, mutta ihmisten tapa reagoida tapahtumiin toistaa. Tästä syystä osakemarkkinoiden anatomian tunteminen auttaa sijoittajaa ymmärtämään tapahtumia ja antaa suuntaviivoja erilaisille tulevaisuudenkuville. Menneisyyden poikkeuksellisten tapahtumien tutkiminen antaa valmiutta asettaa erikoiset tilanteet oikeaan lokeroon.

Markkinoiden suuri kuva on kulkenut jokseenkin ennakkoarvailujen mukaisesti. Yhtäläisyydet ovat edelleen hyvin voimakkaat vuoden 2008 markkinoiden rapautumisen kanssa. Tuolloin suuren sysäyksen systeemiseen romahdukseen antoi MBS-pakettien luottoluokitusten laskut. Samaan tapaan valtionlainojen korkojen vahva nousu on ajanut rahoitus- ja luottolaitoksia ahtaalle valtioiden lisäksi. On vielä arvailujen varassa, paljonko arvonsa menettäneitä papereita on taseissa väärin arvostettuna. Pankkien välisen likviditeetin kuivuminen ainakin kertoo suuresta epäluottamuksesta ja hyvin räjähdysherkästä tilasta. Tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa 2008 kaltaiseen markkinoiden totaaliseen sulamiseen. Viikkokuvaaja kertoo selvästi myös sijoittajien olevan varpaillaan tämän mahdollisuuden kanssa. En kuitenkaan pitäisi kovinkaan epätodennäköisenä vaihtoehtona vuoden lopun rallia, joka jättää lokakuun pohjat tämän vuoden alimmiksi tasoiksi. Rallille potkua antaisivat pienetkin hyvät uutiset, sillä pessimismi on tällä hetkellä käsin kosketeltavaa. Uutisointi suorastaan pursuaa huonoja uutisia ja valonpilkkuja pitää etsiä oikein kaksin käsin. Monesti hyvä ralli yllättää kauhistelevat sijoittajat.

Tiistaina vedeltiin viivoja SPX 1200-1230 tasoille, jotka näyttivät pitävän vaikka välillä hurjalta tuntuikin. Tänään on nähty valtava liike markkinassa, josta osa on varmasti päätöksistä ilahtuneita, kyydistä jääneitä sekä väärinpäin positioissa olleita. Katsellessani SPX 20d NH-NL indeksiä sekä indeksin liikettä, mieleeni tulee vuoden 2009 pohja, jolloin liike oli suunnilleen samanlainen. Ainoa poikkeus on 20 päivän NH-NL joka on tällä hetkellä historiallisessa huipussaan. Tämä saattaa kertoa, että maailma on nyt erilainen kuin ennen. Indeksiä katsellessa en voi välttyä ajatukselta, että tätä ajavat ylöspäin muut kuin ihmiset. Viivoittimella piirretyt nousut indeksissä, jotka ovat yli 4 prosenttia, eivät oikein tunnu tutuilta menneisyydestäni. Näin kovat NH-NL tasot kielivät tyypillisesti jonkinlaisesta nääntymyksestä sekä levon tarpeesta. En olisi yhtään ihmeissäni vaikka saisimme maistaa jonkin sorttista 1260 tason uudelleentestausta. Tämä tarjoaisi hyvän paikan iskeä kiinni sijoituksiin. Mikäli nousu kuitenkin jatkaa matkaa luonnonlakien vastaisesti leijuen, ei minun auta kuin nostaa kädet pystyyn.